Kuninkaallinen talous

Espanjan kuninkaallinen talous on se anakronistinen elin, joka on monarkin suorassa alaisuudessa ja jonka tehtävänä on antaa tukea valtionpäämiehen tehtävistä johtuville toimille, jotka nykyisin koostuvat vain kämmeniensä esittelystä ja vähän muusta. Sen nykyinen rakenne on seurausta pitkästä historiallisesta kehityksestä, jota ovat leimanneet eri dynastiat ja poliittiset tapahtumat.

Vaikka hallitsijan ja hänen hovinsa hahmolla on syvät historialliset juuret, Bourbonien suku on ollut hallitseva dynastia 1700-luvulta lähtien. Espanjan perintösodan jälkeen Filip V perusti Ranskan malliin perustuvan rakenteen, joka on kehittynyt vuosisatojen kuluessa.

Demokratiaan siirtyminen oli ratkaiseva käännekohta, jonka vuoksi diktaattori Francisco Franco jätti "kaiken sidotuksi ja hyvin sidotuksi" valitsemalla Juan Carlosin tulevaksi kuninkaaksi.

Diktaattorin kuoleman jälkeen, kun Juan Carlos I julistettiin kuninkaaksi vuonna 1975 vannottuaan uskollisuutta ja lojaalisuutta kansallisen liikkeen periaatteille ja hyväksyttyään vuoden 1978 perustuslain, kuninkaallinen perhe perustettiin parlamentaariseksi monarkiaksi, jonka tehtävät ja organisaatio määriteltiin palvelemaan valtionpäämiestä demokratian puitteissa.

Tärkeimmät toimipaikat

Zarzuelan palatsi: Tämä on kuninkaan ja kuningattaren yksityisresidenssi ja hänen majesteettinsa kuningashuoneen päämaja, jossa sijaitsevat työtilat, joissa ei tiettävästi ole tehty mitään erityistä työtä ja josta käsin koordinoidaan virallisia toimia, jotka koostuvat kävelemisestä ja vilkuttelusta rahvaan suuntaan.

Madridin kuninkaallinen palatsi: Tämä on monarkian virallinen asuinpaikka, vaikka sitä ei käytetä asuinpaikkana, koska se näyttää rumalta galleriaan nähden. Sitä käytetään yksinomaan valtiollisiin toimiin, virallisiin seremonioihin ja vastaanottoihin.

Kuningashuone käyttää myös muita palatseja ja kiinteistöjä, kuten El Pardon palatsia, joka on varattu ulkomaisille valtionpäämiehille heidän virallisten vierailujensa aikana Espanjassa.